Säteileviä kuulumisia
Viime viikolla pääsin visiteeraamaan sädehoito-osastolla. Ei se tosin siinä hetkessä pääsemiseltä tuntunut, kun jalat yrittivät väkisin kääntyä kannoillaan ja lähteä juoksemaan kauas pois. Ahdisti koko paikka, enkä muista milloin viimeksi jokin asia olisi tuntunut niin vastenmieliseltä. Sisälle kuitenkin pääsin, ja löytyipä lopulta se oikea odotustilakin sieltä kaiken työmaan keskeltä syöpiksen pohjakerroksista. Ei se ahdistus siellä bunkkerissa odotellessa mihinkään ainakaan laantunut, ja kun viereen kärrättiin paareilla rouvashenkilö happipulloineen sädehoitovuoroaan odottelemaan, aloin voida jo fyysisestikin pahoin. Anteeksi. A bit too much miulle siinä kohdassa. Nyt ei kyllä sietäisi enää yhtään mitään kärsimystä yhtään kenellekään. Yksin tuntuu vähän epämiellyttävältä itkua julkisilla paikoilla tuhertaa, joten onneksi A saapui juuri silloin paikalle. Pääsin ihan turvassa pillittämään ja vielä olkapäätä vasten. Helpotti pikkuisen.
Pettymykset ja alkujärkytykset sädehoitoon liittyen oli onneksi käsitelty jo aiemmin, joten lääkärin pakeilla pystyin jo yllättävän hyvin käsittelemään asiaa järkipainotteisesti. Lääkäri tarjosi tälle rajatapaukselle kolmen viikon elämysretkeä sädehoitojen parissa. Tartuin tarjoukseen. Tavallaan olin aika helpottunut. Jos on pienikin mahdollisuus, että sädehoidoista on jotakin hyötyä, sen haluan tietysti käyttää. Murehditaan siitä säteilytyksen aiheuttamasta mahdollisesta ihosyövästä sitten, jos sen aika joskus koittaa. Tässä ja nyt on kuitenkin tärkeintä tämän nykyisen pirulaisen eliminointi huolella. Olin myös iloinen, että selviäisin kolmen viikon kuurilla viiden sijaan. Sen mahdollistaa marraskuisessa leikkauksessa tehty kainaloevakuaatio, joka ei siis mikrometastaasin pienuuden vuoksi olisi ollut pakollinen. Kaukaa oli viisas tuo kirurgi, joka kainalotyhjennyksen päätti leikkauksessa kuitenkin tehdä.
Lääkäri kertoi myös arvelunsa, miksi onkologi oli saattanut nähdä sädehoidon tarpeettomaksi. Tavallaan nuo heidän vanhentuneet sähköiset tiedot, joiden pohjalta voi omia näkemyksiään rakentaa, eivät juuri lohtua tuoneet, mutta toisaalta toivat ainakin jotain selitystä sille, miksi onkologi mahdollisesti oli näin toiminut. Se, että minulle jätettiin kertomatta, että silloin aikanaan syöpäkokouksessa oli sädehoito kuitenkin katsottu mahdolliseksi, olisi kuitenkin joka tapauksessa pitänyt saattaa tiedokseni. Vähän jaksan tästä edelleen purnata.
Pelkoni siirteen menettämisestä on kuulemma aiheeton. Tilanne saattaisi olla toinen, jos minulle olisi laitettu implantti, mutta näin luomuversiona rintani tulee kestämään sädetykset. Jess! Toinen super jess on se, että sädehoidoista huolimatta ennätän vielä palata töihin tänä keväänä. Pyysin hoitojen aloitusta mahdollisimman pian, joten jo 4.4. suunnitellaan ja kuvataan, ja 11.4. pärähtää käyntiin tuholaistorjunta säteilyn voimin. Näillä näkymin pääsisin siis palaamaan töihin jo vapun jälkeen. Siinä on vielä monta viikkoa hyvää peliaikaa työmaalla ennen kesälomaa. Tässä kohdassa en siis todellakaan aio miettiä muita vaihtoehtoja. Ja sädehoidoista ajattelin selvitä ilman sivuvaikutuksia. So simple.
Ennen kuin pääsen kokonaan vaihtamaan hoitomuotoa ja kerrosta Syöpiksellä, vaatii viimeinen sytokerta vielä ennakkovalmisteluja. Koska en tosiaan aio enää Temestaa käyttää, halusin varmistaa riittävän lääkityksen viimeiselle kerralle. Noona-mobiilipalvelu onkin aika kätevä juuri tällaisten asioiden hoidossa. Viesti osastolle, ja vastaus luvataan parin päivän sisään. Käytännössä olen saanut vastaukset aina samana päivänä tai heti seuraavana aamuna, jos olen lähettänyt viestin iltapäivällä. Suunnitelmissa on nyt siis viimekertaiseen tapaan yksi Akynzeo-kapseli (á 95€, terkkuja vaan lääketeollisuudelle) hoitopäivän aamuna, mutta pitkittyneen huonovointisuuden lisäksi tällä kertaa myös uusi kapseli kuuden päivän kuluttua. Tiputuksessa saatavan kortisonin määrää nostetaan joko puolella tai jopa kaksinkertaiseksi. Lisäksi on kuulemma mahdollisuus käyttää kortisonia suun kautta tiputusta seuraavina päivinä. Tosin eihän siihen mitään mahdollisuutta käytännössä ole noitten verensokereitten takia, kun lukemat pomppivat taivaissa useiden päivien ajan pelkän tiputuksessa saatavan kortisonin innoittamina. Ja jos pahoinvointia kerran on tarkoitus karkottaa, ei se ainakaan verensokereita nostamalla onnistu. Päinvastoin. Oletan, että osaltaan juuri korkeitten sokereitten takia oloni oli hutera ja "darrainen" vielä reilun viikon kuluttua viimeisimmästä tiputuksesta jopa siinä määrin, etten viitsinyt edes auton rattiin lähteä.
Ja koska diabetes, ei tuo lääkityksen selvittäminen pelkkään Syöpiksen kanssa keskusteluun jäänyt. Kun luonnos syöpälääkkeiden sivuvaikutusten lääkityksestä oli tehty, olin yhteydessä toiseen hoitavaan tahoon eli Diabeteskeskukseen, jotta taas diabeteslääkitykseni voitaisi laittaa kohdilleen. Huoh! En tiedä, mutta ainakin toivoisin olevan olemassa jonkun muunkin tavan tällaisten asioiden hoitoon, kuin sen, että potilas itse toimii välikätenä eri tahojen välillä. Tottakai olen itse aktiivinen omassa terveyden-/sairaudenhoidossani, mutta kyllä koen vastuun sälytetyn nyt vähän väärälle taholle tässä kohtaa.
Purnaamiseni on tainnut alkaa lisääntyä. Taidan olla jo niin täynnä tätä kaikkea, että tympääntyminen alkaa ottaa valtaa. Voisi kai puhua myös tietynlaisesta hoitoväsymyksestä. Niin ja sitten siitä ihan tavallisesta väsymyksestä, joka tuntuu välillä niin megalomaaniselta, että lamaannuttaa lähes koko toimintakyvyn. Toisaalta taidan myös kokea olevani jo niin hyvillä kantimilla, että uskallan märehtiä ja marmattaa vähän pienemmistäkin asioista, mikä tosiaan onnistuukin kiitettävän hyvin väsyneeltä. Hyvä niin, jos näin on. Kaiken kaikkiaan olen kyllä aika luottavaisin mielin tässä ja nyt. Oman tunnelin päässä näkyy valoa, ja koen olevani vahvoilla. Samalla, kun olen kokenut päivä päivältä vahvistuvani ja karistavani syövän pirulaista aina pikkuisen enemmän itsestäni pois, kevättä ovat varjostaneet suru-uutiset, jotka ovat koskettaneet kaikkein rankimmin minulle tärkeitä ihmisiä. Ja näissä kaikissa tapauksissa pääpiruna on päsmäröinyt syöpä. Prkl! Hyvä ystäväni sanoi, että minä en nyt oikein voisi kuolla tähän syöpään, koska hän on ottanut minut esimerkikseen lapsilleen siitä, että syövästä voi myös selvitä hengissä. Älkäämme siis pettäkö ystävän luottamusta ja tehkö hänestä huijaria lastensa silmissä!
Mutta siis, huomenna olisi sitten edessä se vihoviimeinen kerta myrkytyksiä. Alkaa jo tulla korvista ulos koko tämä sytostaattishitti kaikkinensa. Onkin siis jo korkea aika vaihtaa lajia. Vi ses!
Pettymykset ja alkujärkytykset sädehoitoon liittyen oli onneksi käsitelty jo aiemmin, joten lääkärin pakeilla pystyin jo yllättävän hyvin käsittelemään asiaa järkipainotteisesti. Lääkäri tarjosi tälle rajatapaukselle kolmen viikon elämysretkeä sädehoitojen parissa. Tartuin tarjoukseen. Tavallaan olin aika helpottunut. Jos on pienikin mahdollisuus, että sädehoidoista on jotakin hyötyä, sen haluan tietysti käyttää. Murehditaan siitä säteilytyksen aiheuttamasta mahdollisesta ihosyövästä sitten, jos sen aika joskus koittaa. Tässä ja nyt on kuitenkin tärkeintä tämän nykyisen pirulaisen eliminointi huolella. Olin myös iloinen, että selviäisin kolmen viikon kuurilla viiden sijaan. Sen mahdollistaa marraskuisessa leikkauksessa tehty kainaloevakuaatio, joka ei siis mikrometastaasin pienuuden vuoksi olisi ollut pakollinen. Kaukaa oli viisas tuo kirurgi, joka kainalotyhjennyksen päätti leikkauksessa kuitenkin tehdä.
Lääkäri kertoi myös arvelunsa, miksi onkologi oli saattanut nähdä sädehoidon tarpeettomaksi. Tavallaan nuo heidän vanhentuneet sähköiset tiedot, joiden pohjalta voi omia näkemyksiään rakentaa, eivät juuri lohtua tuoneet, mutta toisaalta toivat ainakin jotain selitystä sille, miksi onkologi mahdollisesti oli näin toiminut. Se, että minulle jätettiin kertomatta, että silloin aikanaan syöpäkokouksessa oli sädehoito kuitenkin katsottu mahdolliseksi, olisi kuitenkin joka tapauksessa pitänyt saattaa tiedokseni. Vähän jaksan tästä edelleen purnata.
Pelkoni siirteen menettämisestä on kuulemma aiheeton. Tilanne saattaisi olla toinen, jos minulle olisi laitettu implantti, mutta näin luomuversiona rintani tulee kestämään sädetykset. Jess! Toinen super jess on se, että sädehoidoista huolimatta ennätän vielä palata töihin tänä keväänä. Pyysin hoitojen aloitusta mahdollisimman pian, joten jo 4.4. suunnitellaan ja kuvataan, ja 11.4. pärähtää käyntiin tuholaistorjunta säteilyn voimin. Näillä näkymin pääsisin siis palaamaan töihin jo vapun jälkeen. Siinä on vielä monta viikkoa hyvää peliaikaa työmaalla ennen kesälomaa. Tässä kohdassa en siis todellakaan aio miettiä muita vaihtoehtoja. Ja sädehoidoista ajattelin selvitä ilman sivuvaikutuksia. So simple.
 |
| On sitä ennenkin osattu. "5 gr radiumkanuuna, joka ostettiin valtioneuvos Woldemar von Frenckell´in Suomen Syöpäyhdistykselle lahjoittamilla varoilla, oli Sädehoitoklinikassa käytössä v. 1938-1962." |
Ennen kuin pääsen kokonaan vaihtamaan hoitomuotoa ja kerrosta Syöpiksellä, vaatii viimeinen sytokerta vielä ennakkovalmisteluja. Koska en tosiaan aio enää Temestaa käyttää, halusin varmistaa riittävän lääkityksen viimeiselle kerralle. Noona-mobiilipalvelu onkin aika kätevä juuri tällaisten asioiden hoidossa. Viesti osastolle, ja vastaus luvataan parin päivän sisään. Käytännössä olen saanut vastaukset aina samana päivänä tai heti seuraavana aamuna, jos olen lähettänyt viestin iltapäivällä. Suunnitelmissa on nyt siis viimekertaiseen tapaan yksi Akynzeo-kapseli (á 95€, terkkuja vaan lääketeollisuudelle) hoitopäivän aamuna, mutta pitkittyneen huonovointisuuden lisäksi tällä kertaa myös uusi kapseli kuuden päivän kuluttua. Tiputuksessa saatavan kortisonin määrää nostetaan joko puolella tai jopa kaksinkertaiseksi. Lisäksi on kuulemma mahdollisuus käyttää kortisonia suun kautta tiputusta seuraavina päivinä. Tosin eihän siihen mitään mahdollisuutta käytännössä ole noitten verensokereitten takia, kun lukemat pomppivat taivaissa useiden päivien ajan pelkän tiputuksessa saatavan kortisonin innoittamina. Ja jos pahoinvointia kerran on tarkoitus karkottaa, ei se ainakaan verensokereita nostamalla onnistu. Päinvastoin. Oletan, että osaltaan juuri korkeitten sokereitten takia oloni oli hutera ja "darrainen" vielä reilun viikon kuluttua viimeisimmästä tiputuksesta jopa siinä määrin, etten viitsinyt edes auton rattiin lähteä.
Ja koska diabetes, ei tuo lääkityksen selvittäminen pelkkään Syöpiksen kanssa keskusteluun jäänyt. Kun luonnos syöpälääkkeiden sivuvaikutusten lääkityksestä oli tehty, olin yhteydessä toiseen hoitavaan tahoon eli Diabeteskeskukseen, jotta taas diabeteslääkitykseni voitaisi laittaa kohdilleen. Huoh! En tiedä, mutta ainakin toivoisin olevan olemassa jonkun muunkin tavan tällaisten asioiden hoitoon, kuin sen, että potilas itse toimii välikätenä eri tahojen välillä. Tottakai olen itse aktiivinen omassa terveyden-/sairaudenhoidossani, mutta kyllä koen vastuun sälytetyn nyt vähän väärälle taholle tässä kohtaa.
Purnaamiseni on tainnut alkaa lisääntyä. Taidan olla jo niin täynnä tätä kaikkea, että tympääntyminen alkaa ottaa valtaa. Voisi kai puhua myös tietynlaisesta hoitoväsymyksestä. Niin ja sitten siitä ihan tavallisesta väsymyksestä, joka tuntuu välillä niin megalomaaniselta, että lamaannuttaa lähes koko toimintakyvyn. Toisaalta taidan myös kokea olevani jo niin hyvillä kantimilla, että uskallan märehtiä ja marmattaa vähän pienemmistäkin asioista, mikä tosiaan onnistuukin kiitettävän hyvin väsyneeltä. Hyvä niin, jos näin on. Kaiken kaikkiaan olen kyllä aika luottavaisin mielin tässä ja nyt. Oman tunnelin päässä näkyy valoa, ja koen olevani vahvoilla. Samalla, kun olen kokenut päivä päivältä vahvistuvani ja karistavani syövän pirulaista aina pikkuisen enemmän itsestäni pois, kevättä ovat varjostaneet suru-uutiset, jotka ovat koskettaneet kaikkein rankimmin minulle tärkeitä ihmisiä. Ja näissä kaikissa tapauksissa pääpiruna on päsmäröinyt syöpä. Prkl! Hyvä ystäväni sanoi, että minä en nyt oikein voisi kuolla tähän syöpään, koska hän on ottanut minut esimerkikseen lapsilleen siitä, että syövästä voi myös selvitä hengissä. Älkäämme siis pettäkö ystävän luottamusta ja tehkö hänestä huijaria lastensa silmissä!
Mutta siis, huomenna olisi sitten edessä se vihoviimeinen kerta myrkytyksiä. Alkaa jo tulla korvista ulos koko tämä sytostaattishitti kaikkinensa. Onkin siis jo korkea aika vaihtaa lajia. Vi ses!
Kommentit
Lähetä kommentti