Pääasiaa - varalettiä hankkimassa

Oikeastaan alusta saakka olin pitänyt selvänä, että tulen hankkimaan peruukin. Sille, kuinka paljon sitä tulisin käyttämään, en ollut juuri suonut ajatusta, koska arvelin vasta käytännön näyttävän tarpeen ja kiinnostuksen lainaletin käytölle. Vaikka pyrin ajattelemaan ja toimimaan niin, että asioita hankitaan vain tarpeeseen, tässä kohdassa kuitenkin sen suurempia empimättä halusin hankkia peruukin varalle. Just in case, vaikken sitten koskaan sitä tulisi käyttämäänkään. On sitä tarpeettomampaakin joskus tullut varalle hankittua. Yhteiskuntamme on nähnyt tarpeelliseksi ottaa kantaa tähänkin asiaan, ja pian ensimmäisen lääkityskerran jälkeen postilaatikkoomme tipahtikin maksusitoumus peruukin ostoa varten.132,90 €, muistaakseni. Hieno homma! Apuvälinehän se toisaalta on sekin. Summa tosin vaikutti melko pieneltä verrattuna siihen, mitä muualla Suomessa oli tänäkin syksynä maksusitoumuksen loppusummaksi kirjattu. Voihan se toki olla, että volyymit ovat täällä pääkaupunkiseudulla sen verran eri luokkaa, että hinnakin ovat kilpailukykyisenpiä. Mutta silti hieman mietitytti, saisikohan tuolla summalla mitään, ja jos saisi, millaista laatua? Eihän tässä nyt loppuelämäksi oltukaan hiuksia hommaamassa (ellei sitten matka katkeaisi näihin hoitoihin), mutta toiveissa oli kuitenkin hankkia peruukki, joka ei heti ensimmäisellä minuutilla pakottaisi kutittamalla, kiristämällä ja hikoiluttamalla riisumaan itseään. Olin kyllä varautunut siihen, että omaakin kuvetta saattaisin joutua hiusostoksilla kaivamaan, jos riittävän laadukasta ja mieluista peruukkia ei pelkällä maksusitoumuksella irtoaisi. Samaan olivat varautuneet myös isi ja sisko, jotka ilmoittivat jo aiemmin, että heillä sitten on peruukkirahasto valmiina. Että ei muuta kuin mieluisinta valitsemaan. <3

HUS:n maksusitoumus on tällä hetkellä mahdollista käyttää kahdessa eri liikkeessä. Valitsin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Hiusextra Heinilän ihan jo sijainnin vuoksi; samalla Helsingin-reissulla hoituisi niin fyssarilla käynti Kirurgisessa sairaalassa kuin peruukin sovitus tien toisella puolella sijaitsevassa peruukkiliikkeessä.  Hiusextra Heinilä oli myös tavallaan tuttu jo entuudestaan, sillä heidän kauttaan hoitui viikkoja taaksepäin tehty omien hiusteni lahjoitus. Tuo maksusitoumuksen käytön rajaus noin suppeaksi tuntuu toisaalta vähän kummalta, mutta mikä minä olen systeemiä tuntemattomana rivikansalaisena asiaa arvostelemaan. Ehkäpä juuri tällaisilla sopimuksilla on saatu viilattua hintoja alaspäin, tiedä häntä.

Olin tosiaan saanut varattua fyssarille sekä peruukkiliikkeeseen peräkkäiset ajat, jotka jouduin kuitenkin perumaan räkätautini takia. Pienellä onnenkantamoisella sekä peruukkiliikkeen joustolla sain kuin sainkin sovittua uudet peräkkäiset (tai no hieman päällekkäiset) ajat vielä seuraavalle eli joulunalusviikolle. Hyvä niin, sillä joulureissu kotiseudulle ilman tukena olevaa peruukkia ei houkuttanut. Tuohon samaan ajanvaraussyssyyn sain ujutettua vielä lounastreffitkin lähettyvillä työskentelevän serkkuni kanssa, joten kutsuisin tuota Helsingin-visiittiä jo melko tehokkaasti järjestetyksi. Valitettavasti en saanut enää makutuomaria järjestettyä tälle uudelle sovitusajalle näin lyhyellä varoitusajalla. Alkuperäiselle sovitusajalle ystäväni oli järjestänyt lastenhoitoapua, jotta olisi päässyt kanssani hiusostoksille. Tämä jo sinällään lämmitti mieltä, ja uskoin pärjääväni tällä kertaa itsekseni. Sitä paitsi tänä syksynä yhtä vaille kaikki sopimamme treffit ovat tämän ystävättäreni kanssa peruuntuneet, joten samalla hengessä mukana -meiningillä mentiin nytkin.

Etukäteen hiukkasen ihmettelin, miten peruukinsovitukseen varattiin tunnin mittainen aika. Tuossa ajassahan olisi kerennyt uudistaa ulkonäkönsä uusilla verhouksilla päästä kantapäähän saakka. Ryhdyttyämme tutustumaan peruukkeihin ymmärsin kuitenkin asian. Siinä sitä oltiin kuitenkin valitsemassa tavallaan omaa ulkonäköä, joten jo pelkkä peruukkipäänsä katsominen peilistä vei hyvän aikaa. Ja sitten, vaikka HUS-peruukkeja olikin melko rajallinen määrä, useampia vaihtoehtoja sovitettavaksi kuitenkin oli. Mutta valitettavasti ei varteenotettavia. Jossain kohtaa alkoi jo tuskahiki puskea pintaan ja silmäkulmat kostua, kun päähän aseteltiin toinen toistaan sopimattomampia luomuksia. Peruskuvio: esitteissä peruukit näyttivät tyylikkäiltä ja nuorekkailta, mutta omaan päähäni aseteltuina ne tekivät minusta keski-iän ylittäneen rouvashenkilön, jolla tosiaankin oli peruukki päässä. Ja sitä näkymää en varsinaisesti ollut tällä reissulla hakemassa. Väritkin olivat jotenkin vieraita, ja vaikka kuvissa ja irrallaan peruukin väri näytti sopivalta, omassa päässä se tuntui hyvin vieraalta. Sen enempää peruukkimaailmasta tietävänä peruukit sinänsä näyttivät silmääni ihan ok-laatuisilta varsinkin ottaen huomioon sen, että nyt puhuttiin hintaluokaltaan varsin kohtuuhintaisista keinokuituperuukeista. Muutamien kuukausien tarpeen takia aitohiusperuukit eivät hintansa puolesta olleet tarkoituksenmukaisia vaihtoehtoja. Siinä pettymyksen ilmeitä peilikuvasta katsellessani mietin, että jos lyhyehkökin peruukki, jota nyt siis ensisijaisesti olin etsimässä, näytti päässäni peruukilta, sitä varmasti tekisi myös pitkä.  Pitäisikö tässä nyt muka tyytyä johonkin näin rumaan? Että tämä nyt vaan on syöpäihmisen kohtalo? Kulkea säälittävänä pikku uhrina mummoperuukissa kuukausien ajan? Mietin, mitä estettistä silmää omaava ystäväni olisi tässä tilanteessa sanonut, jos paikalle olisi päässyt? Olisiko hän kannustanut ja lohduttanut niin, että kyllä noista mikä vain peruukki nättiin naamaan sopii. Noup. Mielikuvamakutuomarini oli samaa mieltä siitä, että tuolta minun ei tarvitse näyttää. Ansaitsen parempaa. Lähes viimeinen oljenkorteni tarjoutui, kun löysin yhden oikein hyvän värisävyn, ja katsottiin, missä malleissa sitä olisi tarjolla. Tässä kohdassa pyysin sovitettavaksi yhtä pitkää mallia. Voisihan sitä sitten vaikka kotona kokeilla kampaajantaitojaan ja vähän lyhennellä, jos liian pitkältä tuntuu. Kun pyytämäni pitkä peruukki oli päähäni asetettu, huojennuksen hymy nousi kaljun kasvoille. Mie otan tän. Positiivista tässä oli myös se, että maksusitoumus kattoi koko peruukin hinnan.

Varaletti takaa. Väri on luonnossa ehkä himppusen verran vaaleampi, joten osuu hyvin yksiin oman värini kanssa.

Varaletti edestä. Revitysti leikatut suortuvat ovat kevyet ja helpot.

Nyt parisen viikkoa uuden peruukin omistajana eleltyäni olen huomannut, että peruukki viettää huomattavasti enemmän aikaa muovisessa telineessä kuin elävässä. Muutaman kerran kotosalla sekä pari kertaa julkisille paikoille olen sen huivin tai turbaanin sijasta pukenut, sekä kummipoikamme synttäreille, kun en viitsinyt sydäriä pikku poikaselle syndelahjaksi viedä. Ehkä tähän kaljuun tutustutaan yhdessä sitten joskus paremmalla ja rauhallisemmalla ajalla. Vaikka peruukki tuntuukin istuvan hyvin päähäni, on se lopulta kuitenkin ylimääräinen härpäke ja toisinaan jopa häiritsevä sellainen. Varsinaisesta hiostamisesta en näin talvisaikaan omaa vielä kokemusta, mutta muista käyttöä hankaloittavista seikoista kylläkin. Tällä hetkellä lääkityksen sivuoireena tulleet pääni täyttävät kipeät finnit / näppylät estävät peruukin pidon oikeastaan kokonaan. Samoin kombo silmälasit ja peruukki aiheuttaa pidemmän päälle epämukavan olon peruukin painaessa sankoja korvien taa. Silmälaseja joudun käyttämään piilareitten sijaan superkuivien silmieni takia, sekin sytostaattien mukanaan tuoma pikkukiusa. Vähäisestä käytöstä huolimatta peruukki tuntuu kuitenkin yllättävän omalta. Ehkä se on se väri, joka on hyvin lähellä omaani. Tai pituus, joka tuntuu luontevalta entiselle pitkäletille. Lähietäisyydeltä tarkasteltuna peruukin voi keksiä peruukiksi lähinnä edestä "hiusjuurta" tarkasteltaessa. Lähipiiriltäni saamani täysin puolueettoman palautteen perusteella tämä varaletti näyttää yllättävän aidolta ja mainiosti minulle sopivalta. Hyvä niin. Nyt kun ollaan harjoitettu silmää tottumaan peruukkiin, täytyy jatkossa vielä totutella ja harjoitella peruukin käyttöä erilaisissa tilanteissa silmällä pitäen sitä, että myöhemmin keväällä olisi tosiaan tarkoitus viuhtoa menemään työmaalla peruukkipäänä. Ei muuta kuin letti liehumaan!

Ps. Heinilältä saa hyvän asiakaspalvelun ja peruukkien lisäksi myös tosi kivoja huiveja, jotka on tarkoitettu juuri hiuksitta eläville ihmisille. Hinta tosin on sellainen, että itse tyytynen ainakin näin alkuun yhteen kappaleeseen. Onneksi tämä malli on muunneltavissa erilaisilla sitomistavoilla.