Kemoterapiaa ja Suomi 100:a
Viime viikolla juhlittiin satavuotiasta kotimaatamme. Oma juhlintani poikkesi tavanomaisesta juhlimisesta aika lailla, sillä edellisviikon perjantaina Syöpätautien klinikalla käydessäni olimme lyöneet lukkoon liitännäislääkehoitojeni aloituksen juuri Suomemme juhlapäivän aatoksi. Olin jo edellisellä viikolla saanut vihiä minulle varatusta ajasta syöpäklinikalle 5.12., joten osasin itsekin arvella (toivoa), että pyörät lähtisivät pyörimään tämänkin asian suhteen pian. Hiukkasen epävarmuutta aloitukselle aiheutti selkähaavojeni paraneminen, sillä vieläkin aikamoiset rupiriekaleet selkääni koristavat. Tilanteen tarkemman kartoituksen jälkeen lopputulemaksi saatiin kuitenkin sytostaattien aloitus itsenäisyyspäivän aattolle. Hyvä ajoitus. Eipähän tarvitse sitten vanhanakaan varmaan kovin paljoa muistella, että mitenköhän sitä 100-vuotiasta Suomea tulikaan aikanaan juhlittua. Kotimaan turvallisella kamaralla yhteiskuntamme tarjoamat cocktailit, olkaapa hyvä!
Lääkehoitosuunnitelmani piti sisällään kolme kertaa Doketakseli- ja kolme kertaa CEF-sytostaatteja sekä siihen sitten vielä jälkkäriksi päälle viiden vuoden hormonihoidot. Tuota ensimmäistä Doketakseli-maljaani lähdin siis noutamaan itsenäisyyspäivän aattona. Veimme Kuopuksen sekä flunssasta toipuneen Esikon tuona aamuna päiväkodille, ja kipaisimme A:n kanssa kohti Meilahtea. Hyvissä ajoin olimme liikeellä, ja kun parkkipaikkakin löytyi lähes oven vierestä, ennätimme käydä vielä aamukaffeilla. No, eipä nuo allekirjoittaneelle kummemmin maistuneet. Taisi sen verran olla jännitystä ilmassa, vaikka tosin myöhemmin totesin, että jännitys taisikin johtua Esikon presidenttiroolista puheen lukuineen päiväkodin itsenäisyyspäiväjuhlassa. Taas pieni helpotuksen huokaus siitä, että muutakin elämää ja paljon mukavampaakin jännitettävää on.
Siellä sitä sitten kello yhdeksän lyömällä seistä törötti rouvaa rinta rinnan käytävällä odottamassa kutsua hoitohuoneisiin. Minut ohjattiin huoneeseen, jossa kutsuvannäköinen köllöttelytuoli odotti asiakastaan. Ja mikä vielä parempaa, minulle oli osunut aivan mahtava kämppis samaan huoneeseen. Parempaa seuraa en olisi voinut toivoakaan ensimmäiselle hoitokerralle, jolloin ollaan uuden ja tuntemattoman äärellä. Siinä parituntisen aikana sain roppakaupalla käytännön vinkkejä ja kuulin kokemuksia tältä viimeistä cocktailiaan hakemassa olleelta kokeneemmalta, mahtavan asenteen omaavalta kanssasisarelta. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle hieno, sisukas nainen! Hyvä seura oli tervetullutta myös siksi, että oma eskorttini joutui pian poistumaan paikalta takaisin päiväkodille noutamaan tällä kertaa kuumeilevaa Kuopusta. Niin, ei tässä kuule hommat pyöri tämän oman navan ympärillä. Sitä on pienen lapsen elämä ja arki hoidettavana oli sitten suoneen tippumassa minkälaista myrkkyä tahansa. Kerrassaan kyllä vapauttavaakin tällainen hetkittäinen sivuosaan pääseminen. Ei tarvitse koko ajan olla keskiössä vellomassa syöpäläisensä kanssa.
Itse lääkkeenannon aikana olossani ei tuntunut mitään poikkeavaa. Sain käsiini ja jalkoihini jääpussit, joiden oli tarkoitus vähentää sormien ja varpaiden oireilua. Lisäksi siemailin jääpalamurskaa limakalvovaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Poikkeavia tuntemuksia ei ollut tiputuksen loputtuakaan, ja klinikalta äitiään hakemaan tulleiden flunssapampuloiden halittavaksi poistui hyvinvoiva ja tyytyväinen asiakas. Tässäkös tämä oli? No joo, ei ollut ei. Voin kertoa. Mutta vasta myöhemmin saatuani itseni parempaan jamaan sytostaattiolojen jälkimainingeissa tarttuneen kuumeflunssan kourista.
 |
| Itsenäisyyspäivän aattoaamun hämärää. Kiitollinen siitä, että suomalaisena minulla on mahdollisuus elämään tässäkin tilanteessa. Veroni maksan vast'edeskin mukisematta. |
Lääkehoitosuunnitelmani piti sisällään kolme kertaa Doketakseli- ja kolme kertaa CEF-sytostaatteja sekä siihen sitten vielä jälkkäriksi päälle viiden vuoden hormonihoidot. Tuota ensimmäistä Doketakseli-maljaani lähdin siis noutamaan itsenäisyyspäivän aattona. Veimme Kuopuksen sekä flunssasta toipuneen Esikon tuona aamuna päiväkodille, ja kipaisimme A:n kanssa kohti Meilahtea. Hyvissä ajoin olimme liikeellä, ja kun parkkipaikkakin löytyi lähes oven vierestä, ennätimme käydä vielä aamukaffeilla. No, eipä nuo allekirjoittaneelle kummemmin maistuneet. Taisi sen verran olla jännitystä ilmassa, vaikka tosin myöhemmin totesin, että jännitys taisikin johtua Esikon presidenttiroolista puheen lukuineen päiväkodin itsenäisyyspäiväjuhlassa. Taas pieni helpotuksen huokaus siitä, että muutakin elämää ja paljon mukavampaakin jännitettävää on.
Siellä sitä sitten kello yhdeksän lyömällä seistä törötti rouvaa rinta rinnan käytävällä odottamassa kutsua hoitohuoneisiin. Minut ohjattiin huoneeseen, jossa kutsuvannäköinen köllöttelytuoli odotti asiakastaan. Ja mikä vielä parempaa, minulle oli osunut aivan mahtava kämppis samaan huoneeseen. Parempaa seuraa en olisi voinut toivoakaan ensimmäiselle hoitokerralle, jolloin ollaan uuden ja tuntemattoman äärellä. Siinä parituntisen aikana sain roppakaupalla käytännön vinkkejä ja kuulin kokemuksia tältä viimeistä cocktailiaan hakemassa olleelta kokeneemmalta, mahtavan asenteen omaavalta kanssasisarelta. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle hieno, sisukas nainen! Hyvä seura oli tervetullutta myös siksi, että oma eskorttini joutui pian poistumaan paikalta takaisin päiväkodille noutamaan tällä kertaa kuumeilevaa Kuopusta. Niin, ei tässä kuule hommat pyöri tämän oman navan ympärillä. Sitä on pienen lapsen elämä ja arki hoidettavana oli sitten suoneen tippumassa minkälaista myrkkyä tahansa. Kerrassaan kyllä vapauttavaakin tällainen hetkittäinen sivuosaan pääseminen. Ei tarvitse koko ajan olla keskiössä vellomassa syöpäläisensä kanssa.
 |
| Rennosti ja luottavaisin mielin. Päälläni rakkaan siskoni minulle hankkima Ommellisen ihana rentoilutakki, voimaviittani, taistelutakkini. |
Itse lääkkeenannon aikana olossani ei tuntunut mitään poikkeavaa. Sain käsiini ja jalkoihini jääpussit, joiden oli tarkoitus vähentää sormien ja varpaiden oireilua. Lisäksi siemailin jääpalamurskaa limakalvovaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Poikkeavia tuntemuksia ei ollut tiputuksen loputtuakaan, ja klinikalta äitiään hakemaan tulleiden flunssapampuloiden halittavaksi poistui hyvinvoiva ja tyytyväinen asiakas. Tässäkös tämä oli? No joo, ei ollut ei. Voin kertoa. Mutta vasta myöhemmin saatuani itseni parempaan jamaan sytostaattiolojen jälkimainingeissa tarttuneen kuumeflunssan kourista.
Kommentit
Lähetä kommentti